It's a boy...no, it's a girl...no, it's a medi!

Otsikossa siis se tärkein, mistä olen superonnellinen. Mysli mitattiin reilu viikko sitten virallisesti mediksi. Koiran rakenteen kannalta tää on loistava uutinen. Ohjaajan kannalta huono. Pitää vissiin opetella juoksemaan. Ja vinkkinä itselleni vain, jos joskus vielä mittautat koiran, tee se heti kun koira on 18kk, ettei tarvi montaa vuotta panikoida asian kanssa. 

Tästä päästäänkin seuraavaan paniikin aiheeseen. Viralliset kisat? Ai mitkä? Ai mikä lisenssi? Ai mekö muka? Eihän koirakaan ole vasta kun kohta kolme... Olen pitänyt virallisia kisoja aina sellasena kaukaisena, taivaanrannassa siintävänä epätarkkana möykkynä, mutta ehkä se möykky alkaa tästä pikkuhiljaa tarkentumaan. Pakka on pysynyt yllättävän hyvin treeneissä kasassa, ja yleensä(lue aina) sen hajoamiseen syypää olen minä. Mutta heeei, ei nyt ainakaan vielä tänä vuonna. 

Jätämme ahistavan aiheen vielä epämääräiseksi, joskin jo lähestyttäväksi möykyksi ja lopuksi ylistämme Rovaniemen kauneutta viime lauantailta. Siis timantteja joka puolella. Ei ole kauniimpaa. Kuvittele tuonne taakse vielä porotokka jolkottelemaan (ja joo, en huijjaa yhtään, ne oli siellä!) niin ai, kun mieli, sielu, keho, ruumis ja ajatukset lepäävät. 

Suopursut, yök sanoo Mysli. 

Täältä tullaan

Suurtakin suuremman yleisön painostuksen ansiosta yritän elvyttää blogin henkiin. Elvytystaidoistani en kuitenkaan hirveästi ylpeile, joten katsotaan miten käy. 1,5 vuoden tilannepäivitys vaatisi liikaa muistelua, pohdintaa ja aikaa, joten jätän sen sikseen ja siirryn suoraan nykyhetkeen. 

Tai en ihan nykypäivään, oikeastaan mennyt kesä ja uudet lajit ovat mainitsemisen arvoinen seikka. Me ollaan nimittäin löydetty vesipelastus. Se on huippukivaa koirasta ja se on huippukivaa ohjaajasta, joten mitä muuta tarvitaan? Alussa olin hieman epäileväinen Myslin koon suhteen, pärjäisikö se pieni raasu siellä vedessä, mutta epäilykset osottautuivat täysin turhiksi. Parin ensimmäisen kerran arastelujen jälkeen neiti on näyttänyt sinnikkyytensä ja periksiantamattomuutensa ja loppukesästä hinattiin venettä rantaan jo ihan kunnolla. Vepessä Mysli myös pysyy mielestäni juuri oikeassa vireystilassa, eikä kuumene liikaa (kuten agilityssa usein, juu). Ja mikä tärkeintä, nyt saadaan hyödynnettyä vesi elementtinä, ilman päätöntä pallon perässä juoksentelua. Kyllä me vielä sinne soveltuvuuskokeeseen mennään! Ainoana miinuspuolena on lyhyt kausi, joen vesi kun kylmenee melko nopeasti täällä Pohjolassa. 

Vesipeto tositoimissa esineen viennissä 

Toinen testaamisen arvoinen ja positiivisia viboja herättävä laji on ollut pk-jälki. Selkä huutaa hoosiannaa nakkien tiputtelusta kantapäiden alle, ja pää on aivan sekaisin uuden lajin takia, mutta on se kyllä ollut sen arvoista. En tiedä, riittääkö omistajan rahkeet/maltti/pitkäjänteisyys/kiinnostus sen toko-osuuden treenaamiseen, mutta omaksi iloksi jäljen teko on kyllä huippu harrastus. Ja täytyneekö tässä kohtaa enää mainita mitään siitä vireystilasta, se on melko bueno. Kuumakalle on osannut keskittyä aivan yli odotusten ja metsässä rämpiessä voi oiken nähdä sen pienten aivojen raksuttavan täysillä. Pitkälle ei olla vielä päästy, mutta kuulemma myös talvella voi treenata, joten ei muuta kuin selkää hierotuttamaan.

Siinä kesä lyhyesti, loppuun vielä kuvapläjäys viime viikon Lappeenrannan reissulta. Toivotaan, että seuraava päivitys ei tule taas 1,5 vuoden kuluttua. 

Mörköillen

Mörköikä on näköjään rantautunut meille. Tai mikälie. Ilmoitettiin apina Tohmajärvelle ryhmikseen, oli viimesiä mahdollisuuksia osallistua junnuluokkaan.. Mysli säikky tuomaria ja tuomarin pöytää ja -kaikkea. Toivottavasti on ohimenevää, nyt ei muuta kun kopelointitreeniä lisää! Onneksi ollaan kesä Helsingissä, kun siellä on niin paljon enemmän mätsäreitä ja muita tapahtumia tarjolla. Tulokseksi siis EH, arvostelu aika jees, kokokin oikea! Dumbokorvista, olemattomasta karvasta tai stressihilseestäkään tuomari ei sanonut mitään. 

Nyt se on lenkeillä säikkynyt muutaman kerran ohimeneviä pyöriä tai joskus jopa autoja, joten joku mörkötauti meillä on meneillään.  Toivottavasti on vaan ikään liittyvä kausi.. 

Agilityn pariin päästiin taas kuukauden tauon jälkeen. Ulkotreenit Myslille ekaa kertaa elämässä(?) - arvatkaa oliko virtaa. Koira osaa mennä sinne minne ohjaaja ohjaa kunhan ohjaaja osaisi ohjata. Helppoahan sen pitäisi olla, eikö? Positiivisesti ajateltuna, se lukee miuta hyvin. Kun ohjaan putken suun viereen, se juoksee putken suun viereen - täysiä siis putkea päin. Dorka. Ihana dorka. 

Aloitus - treenaa, nousee seisomaan tai menee maahan aika useasti...?

Kepit - ai mitkä kepit?

Puomi - ihanat 2on2off kontaktit ai laik ! Saan jättäytyä, juosta ohi tai olla muuten vain jossain kauempana, Mysli hoitaa homman kotiin. Nyt vielä enemmän treeniä siihen, et katse on seuraavassa esteessä eikä miussa. Joskus se jo on. 

Siinä ne treenit lyhykäisyydessään. Kesän aikana pitäis ehkä käydä mittauttamassa koira et tietäis mitä hyppyjä aletaan treenaamaan. Toivottavasti medi, muuten käy aika rankaksi pienen Myslin harrastus. Tosin, jos se on medi niin ohjaaja on vielä enemmän jäljessä. Hyppytekniikkakurssikin ois aika jees.. 

Kuvia tulee, kuhan Rovaniemellekin saapuu kesä tai edes jonkinmoiset ilmat. Ja karvaakin sais tietty olla vähän.. 

Ulkomaanmatkalla

Ai mikä kirjoitustauko? Kandikaan ei ole valmistunut, joten ei voi senkään syyksi laittaa. Olkoot syy sitten vaikka omistajan laiskuus(tämä syy pätee aika moneen asiaan...). Mysli pääsi vierailemaan kotimaahansa Ruotsiin MH-testin merkeissä. Onko ihminen hullu vai hullu kun ajaa suuntaansa 1300km testatakseen koiransa epävirallisesti? No, mielenkiintoista oli ja vaikka pylly ajaessa puutuikin, niin ajomatkan väärti. Oli mukava nähdä Myslin sisaruksia, joista vain yksi ei ollut paikalla. Tunnisti kyllä sisaruksiksi, kovin ei ole suuria kukaan muukaan, sporttimalli Turo ehkä pentueen suurin. 

Ja on mamma myös ylpeä tyttärestään, hienosti suoriutui testistä. Leikki vieraiden kanssa urhoollisesti ja kesti pamaukset pomminvarmasti. Nojoooo, räyhäsi kyllä aaveille ja yllätys-haalarille mutta palautui molemmista nopeasti. 

Tässäpä suomennettuna tulokset, en tiedä saako niistä mitään selvää. Punaisella on Myslin toiminta, osasin hienosti muokata Exeliin.

Ps. Ollaan myös käyty lonkka/kyynär/selkäkuvissa(jouluna?!). Viralliset tulokset B/B ja 0-0 ja epävirallisesti selkä terve. Virallisesti omistaja onnellinen. 

Pps. Meillä on aika hyvät kelit, kannattaisko asua Pohjosessa. Tässä muutama kuva todistusaineistona.

Maski päässä

Agentti

Mikä saa opiskelijan, jonka opiskelumotivaatio on nollan tienoilla, viettämään monta iltaa yliopistolla? Lumen tulo Rovaniemelle. Huoli siitä, ettei pienellä ole sopivaa takkia. Ei muuta kun kangaskaupan kautta yliopistolle ja ompelemaan. Pitää hyödyntää käsityön sivuaineopinnot.. seuraava projekti lienee sisustuselementti olohuoneeseen: harjoituspuomi? 

Kyllä agentin luulis nyt tarkenevan jopa Lapin pakkasia. Tosin, koira ei ollut aivan yhtä innoissaan puvun valmistumisesta kuin omistajansa...hmm..

Agilitya oli myös tänään luvassa. Kouluttaja ei valitettavasti ollut paikalla, mutta saatiin myö jotain tehtyä itekseenkin. Puomin alastuloa ja sitä pimeetä putkea. Ja erillisiä esteitä. Neiti vaan kuumenee vähän liikaa, kun muut tekee vieressä, joten lopeteltiin aika nopeaan. Ihan hyvä mieli jäi kuitenkin ja tosi hyvää häiriötreeniähän toi on. 

Tilasin juoksuvyön - jos se innostus nyt vaikka löytyis ku koirakin alkaa olla sen ikäinen et sen uskaltaa ottaa mukaa juoksemaan. Tosin, jos pehmeämmällä alustalla haluu juosta ni se ois autohommia sitten.. Mutta, se ei oo vielä tullu ni saa toistaseksi laiskotella..eli karkit ja leffa, here I come ! 

197253 x JEE

Niin. Ollaan kai vihdoin selätetty antibioottien ja kortisonin avulla teiniä vaivanneet sylkirauhaset, jotka oli siis tulehtuneet. Tosin, käytöksestä päätellen ne ei kyllä vaivannut, mutta silti. Sinne siis ainakin muutama jee. 

Ja jee siitä, että päästiin talveksi agilityryhmään ja toinen jee sille, että nyt päästään itekseenkin treenaamaan. Viime viikolla siis alkoi treenit mut oltiin kuuntelu/katseluoppilaita, sillä Myslillä oli vielä kuuri päällä. Ja ihan hyvää tekikin vaan kattella, pyöri nimittäi neidillä silmät päässä uudessa hallissa senverran kovasti..

Käytiin tänään itsekseen sitte muistuttelemassa esteitä mieleen ja sille kanssa ainakin 101 jee:tä. Taas alkoi muistua mieleen, miksi sitä agilityä joskus harrastin. Ja Mysli oli niin hieno. Tehtiin eteenlähetyksiä, mitä ne reenaili viime viikolla ryhmän kanssa(ettei oltais vieläki enemmän jälessä mitä nyt). Ja tuohan irtoaa !!! Tosin, oon kotona/ulkona sille opettanu namitargetin avulla "eteen"-käskyä, joten tais olla tuttu juttu. Muutama este vaan siinä piti lisäksi suorittaa.. Maksimissaan siis 3 estettä suorassa linjassa ja viuh, sinne se meni. 

Lisäksi rengasta ja putkea yksittäisinä esteinä. Putken kanssa ois pitäny tajuta lopettaa ajoissa... Meni hienosti niin, että jätin sen odottamaan ja kutsuin lelun kanssa toisesta päästä. Hyvin meni myös lähettämällä suoraan putkeen, molemmilta puolilta...mutta sitten ohjaaja haukkasi liian ison palan. Mutkaputken. Eipäs mennykkää. Tai meni, mutta turhan monta ohitusta kyllä tuli. 

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvät treenit, näitä lisää. Iloisen mielen kruunasi vapaapäivä ja treenien jälkeinen metsälenkki Lapin maisemissa :) 

Kuvia ei oo hirveästi tullu otettua, johtuukohan tästä pimeydestä vai mistälie. Alla muutama otos Pöyliövaarasta jokunen viikko sitten. 

Unnan yläfemmat

Ja mitäköhän tuo kelpie taas meinaa...

Leila Marleena ja Kovalainen

...ja tätä mieltä Kovu oli kuvauksista...

Kiira ja slurps

Heihei hiljaiselo

..niin. Ollaan takaisin Rovaniemellä ja Mysli on viettänyt viikon jos toisenkin Mikaelin kanssa kun itse oon käyny vaeltamassa ja käsityöleirillä ja ja ja. On toi yliopisto-opiskelu niiiiin rankkaa. Mut nyt toivottavasti arki alkaa taas rullaamaan ja mikä parasta, päästäis treenaamaan ! 

Treenailut joka saralla on ollu nyt vähän rappiolla, mitä nyt keittiötokoa ollaan harjoteltu. Hienosti muuten menee jo paikallaanolot keittiössä vaikka itte oon piilossa ! Saa nähä mitä siitä tulee, kun päästään ryhmään treenaamaan.. Toivottavasti päästäis myös johonkin agilityryhmään talveksi, vaikka ei kokomittaista alkeiskurssia ollakkaan käyty. 

Eikai tänne muuta. Kovasti alkaa siltä vaikuttaa neiti käytökseltään, että ekat juoksut on kohta tulossa ja miun pienestä vauvvasta tulee nainen : D Sitä ootellessa...

Ropo Hetta-Pallaksella